Kyllä! Ehkä sairain (paras) joululahja ikinä: Hugleikur DagssoninSaako tälle edes nauraa? Aivan hillitön!
Muutenkin oli aika kirjapainoitteinen joulu tänä vuonna: Jasson vieraskirja uuteen kämppään, pari Akkaria ja Juoppohullun päiväkirjaa…
Mutta näillä sanoin siis: Mitä mainiointa joulua kaikille, jotka blogia vielä lukevat.
P.S: Luin taannoin, että myös Hannamiinalla olisi ollut jokin snapsmästare-lahja. Sini ja Loviisa: Miksi se ei ole saapunut tänne asti? Joitteko sen itse pois? Hyi-hyi, mutta hyvää joulua silti!
Yllä oleva kuva on Kokoomuksen Nuorten Turun Aluejärjestön viime viikonlopun pikkujoulusitseistä. Oli hulvatonta, vaikka pol.siht. Joonas ei ehkä ole aivan iloisimman näköinen! Sitsien yksi ehdoton huippuhetki oli virallinen pikkujoulubiisi:
Virallinen pikkujoulubiisi (Sävel: Joulupukki)
Ydinvoima, jenkkikaara,
niist’ ei tykkää Soininvaara.
Ilmasto kun lämpeeks muuttuu,
päästä muttereita puuttuu!
Älä ole huolissasi
Kokoomuksen Kimmo Sasi.
Vaikka hallitus on julkee,
junat meillä silti kulkee.
Heinäluoma, paska jätkä,
pj-kaus’ on pelkkä pätkä.
Eerolla nyt palli järkkyy,
Filatov kun valtaa kärkkyy!
Päältä väijyy Tarja-pentti
hedelmäpeli-presidentti.
Suomen kansan oma Tarja
…on valtakunnan wessaharja!
Pitkä ja vähäuninen viikonloppu Rovaniemellä Kokoomuksen Nuorten Liiton liittokokouksessa on takana. Ja kyllä, olen pettynyt.
Suurimpana asiana oli liittojohdon valinta. Itse kampanjoimme oman naantalilaislupauksemme Matti Rantasen puheenjohtajuuden sekä Pirkanmaan Sini Korpisen varapuheenjohtajuuden puolesta. Tällä kertaa konservatiivipiirit veivät pidemmän korren ja kaikki johtopaikat. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei oma liberaalimpi koalitio tai sen ehdokkaat hävinneet. Ei, sillä esimerkiksi Matti osoitti olevansa todellinen voittaja valovoimaisella, uskottavalla ja toivoa herättäneellä puheellaan. Siinä oli sitä toivoa, jota kokoomus niin kovin mainostaa.
Jos joku hävisi, se oli liitto. Kuten kokenut liittokokouskävijä, turkulainen kunnallisvaikuttaja Maria Puhakka pohtii blogissaan: Onko kokoomusnuoret jakautumassa kahtia?
Liittokokouksessa näkyi valitettavan selvästi nykyinen jakautuminen konservatiivisempaan “isänmaalliseen oikeistoon” ja maltillisempiin “liberaaleihin”. Konsujen ylivoima liittojohto- ja liittohallitusvaaleissa oli kuitenkin vain jäävuoren huippu. Aloitteita ja tavoiteohjelmaa käsitellessä nousi oikeasti pari kertaa kuvitteeliset selkäkarvat pystyyn.
Haluanko ihan oikeasti tehdä kunnallisvaalityötä sellaisen poliittisen nuorisojärjestön kanssa, jonka mielestä raiskaajien kemiallinen kastraatio on “erittäin inhimillinen ja järkevä rangaistus”? Voiko olla totta, että Suomen edistyksellisimmän puoleen nuorisojärjestön hallituksen jäsen vastustaa henkeen ja vereen sukupuolineutraalia avioliittolakia?
No, onneksi oman piirin porukka sentään on järkevämmillä raiteilla. Ensi vuoden liittokokouksessa punnitaan sitten, miten pitkälle metsään tänä vuonna mentiin…
Kirjoita numero 190 sille varattuun kenttään ja paina “Äänestä”.
Varmista, että ääni on menossa Teemulle, ja vahvista äänesi painamalla “Vahvista”.
Onnittele itseäsi, päivän hyvä työ on tehty. Teusa kiittää äänestäsi!
Jos et ole vielä varma valinnastasi, voit lukaista pari ajatustani opiskelijatoiminnasta ja -politiikasta:
Pakkojäsenyydelle on saatava vastinetta! Missä on TYYn neuvottelemat edut? Mistä johtuu, että harva opiskelija edes tietää, mikä TYY on? TYYn on vihdoin laskeuduttava norsunluutornista lähelle jäsenistöä.
Alayhdistyksille ansaitsemaansa arvostusta! Nykyään tuntuu, että TYY pitää osaa alayhdistyksistä sen kilpailijoina, vaikka ne ovat osa TYYtä. Aktiivista toimintaa ja toiminnan kehittämistä on tuettava, sillä alayhdistykset ovat koko ylioppilasliikkeen aktiivisin osa.
Toimiva arki! TYYn tulee ajaa opiskelijoiden etua ja tukea tämän arkea yksinkertaisillakin asioilla. Maailmanparannuksesta pitää hetkeksi tinkiä, jos Unican ruokaloita ei saada toimiviksi. Kirjastoissa on voitava maksaa pankkikortilla.
Kuullessaan allekirjoittaneen olevan turkulainen moni toteaa, että onneksi en puhu kuin turkulainen. Turkulaiset kaverit taas muistuttavat tasaisin väliajoin porin murteesta.
No, tosiasiahan taitaa olla, että nykyinen puheeni on sekoitus merikarvian, porin ja turun murretta. Onneksi turun murre taitaa tosiaan olla melkoisen altavastaajana, sitä ei juuri puheestani kuule.
Mutta siis, netistä löytyi seuraava meemi. Yllä on aina lause yleiskielellä ja sen alla, kuinka sen itse sanoisin:
1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
– Mun siskon punanen mekko mahtus mullekki. (Huom! Lause on alkuperäisestä meemistä. Siskon mekkoa en sovittaisi kyllä… ;))
2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
– Tartteks apuu siin kirjotustehtäväs, minkä maantiedonope anto?
3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
– Ookoo, tehään niinku ehdotit.
4. Isäni/Äitini äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
– Mummi kerto hakevas meiät joskus varttii vail kuus.
5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
– Menin Hesaan bussilla, ku myöhästyin junast.
Ihan uskomattoman hieno viikonloppu Tampereella takana, pikkuhiljaa alkaa toipua. Nylon Beatin tytöt vetivät mielettömän hyvän keikan! Tuli mieleen ne viimeiset jäähyväiskiertueen keikat, jossa oltiin faniporukalla. Sama joukko oli messissä nytkin, ja jatkot oli perinteiseen tapaan varsin hulvattomat. Tytöilläkin näytti olevan mukavaa lavalla, ja fiilis tarttui heti yleisöönkin. Ainakin meihin siihen eturiviin, taakse en muistanut juurikaan katsoa, kun edessä oli paljon parempaa katsottavaa. (Ja kyllä, Jonna oli ihan mielettömän timmissä kunnossa! Katso itse!)
Molemmat, Jonna ja Erin, vetivät perinteiseen tapaansa myös soolobiisit. Erin veti tosi kauniisti oman Sairaanfuckinkipeenraastavansa. Jonna taa yllätti vetämällä Kreisi oon kunnon rokkityylillä pyrotekniikan paukkuessa. Wow!
Toki Toto rokkasi myös kovaa! Papat jaksaa. Itse olin tuolla toki ensisijaisesti Naikkareiden takia, mutta missään nimessä en olisi jättänyt Totonkaan keikkaa väliin. Eikä olisi kannattanutkaan, sillä mainio Hold the Line oli vielä parempi, kun lavalle saapuivat — yllätys, yllätys — Jonna ja Erin. Kaksi mainiota bändiä samalla lavalla. Niin hienoa!
