Elämän ensimmäinen puolimaraton on nyt sitten takana. Keväällä päätettiin lähteä Lexin porukalla juoksemaan Paavo Nurmi Marathoniin puolimaraton.
Treeni jäi valitettavankin huonoksi, lähinnä tuli silloin-tällöin juostua Lexin lenkkipiirin porukan kanssa. Välillä jaksoi lähteä yksinkin, mutta eipä mitenkään kunnioitettavan usein. Vapun jälkeen podin flunssaa kolme viikkoa, mutta kyllä suurin syy treenin puutteeseen oli puhtaasti oma laiskuus: en saanut itseäni tarpeeksi niskasta kiinni.
Mutta niin vain 21 097,5 metriä taittui. 15 kilometrin kohdalla jalat menivät jumiin ja piti kävellä kilometrin-parin verran, mutta kyllä se siitä sitten vielä lähti.
Aika oli lopulta 2:22:47.1 ja olen ihan tyytyväinen. Ensi kertaa juoksemassa ja ilman kunnon treeniä. Maaliin pääsin ja aikaa meni jopa odotettua vähemmän. Eikä rakkojakaan löytynyt jaloista kuin yksi.
Ensi vuonna voisi yritää vetäistä ainakin kahteen tuntiin, se verran hyvä fiilis jäi.
(Kuvitusta tullee, kunhan kisan kuvapalveluun omat kuvani ilmestyvät…)
