Viikko on vierähtänyt Skandinavian alpeilla. Perheviikko oli vielä menossa, joten after skissä oli vielä osin hiukan hiljaista. Mutta rinteet sen sijaan oli loistavat. Loppuviikon lumisateen ansiosta viimeisenä päivänä pääsi testailemaan uutta lautaa takamaastoissakin.

Nyt tosin ollaan jo kotimatkalla. Rock-gondoli (kuvassa), Laffa ja se, oi, niin kauniisti hymyilevä hissityttö saavat jäädä viihdyttämään muita Åren kävijöitä.

Men härligt var det, javisst!

“Tää taitaa kyllä olla Suomen ainut mieskuoro, jota heteromies voi lähteä katsomaan punastumatta…”

@DBTL

“Loviisa on ihan v*tun täydellinen tyyppi…”

Tänään oli Virallinen Kesäpäivä(c). Ei töitä, ei lukemista. Piknik [Ihmesiskosten](http://naiivilossi.blogspot.com/) ja muiden loistavien tyyppien kanssa. Piknikruokaa, politiikkaa ja päivetystä (tai palovammoja?)!

Huomenna töitä, mutta vasta huomenna… Tänään ei ajatella niitä!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Viimeinen laskupäivä on takanapäin ja on aika valmistautua paluuseen arkeen.

Eipä muuten olisi parempaa päivää voinut lähdölle osua: aamulla lentokenttäbussia odotellessa alkoi sataa vettä. Eipä varmaan tee gutaa noille jo nyt melko vähälumisille rinteille.

Nyt siis istutaan jo bussissa kohti Salzburgia. Toivottavasti lentokentällä on vähän inhimillisemmät jonot kuin lähtiessä Helsinki-Vantaalta…

(Tarkkasilmäisimmät saattoivat muuten huomata, että siinä viikontakaisessa jonotuskuvassa oli etualalla Suomen maajoukkueväkeä. Eipä tullut heille menestystä Schladmingissa. Toivotaan parempaa onnea juuri alkaneissa Åren kisailuissa!)

Schladming ja maailman cupin iltamäki. Ensimmäinen kierros menossa ja Itävallan miehet kaksoisjohdossa. Palander ajoi ulos…

… takaisin Pasilaan.

Pitempien ja monipuolisempien rinteiden lisäksi erityisen hienoa keskieurooppalaisessa (ja eritoten itävaltalaisessa) hiihtokulttuurissa on jälkihiihtely, After Ski, Aprés Ski tai miksi sitä ikinä haluaakin kutsua… Mikäs olisi sen hienompaa kuin nauttia olut tai pari mainion rinnepäivän jälkeen hyvässä ja iloisessa seurassa alpenpopin pauhatessa?

Tänään pamahti sitten sidekin rikki mäessä. Taisi olla Wagrainin mäet liikaa Suomen kumpareisiin tottuneelle sträppiparalle. No, onneksi kylän urheilukaupasta löytyi joku edullinen tarvikeremmi. Eiköhän se aja asiansa loppureissun ajan…

Huomenna onkin hiukan lyhyempi rinnepäivä. Iltapäivällä olisi tarkoitus suunnata Saalbachiin seuraamaan maailman cupin iltakisoja. Toivotaan, että Palander ja kumppanit ovat vedossa!

Itävallan reissu alkaa perisuomalaiseen tyyliin jonottamalla. Tällä hetkellä seisotaan Helsinki-Vantaan lähtöaulassa 3, tavoitteena päästä lähtöselvitystiskille… …joka sijaitsee aulassa 4.
No, eipä tänne tultu turhia kiireilemään…

Valtakunnassa on viime viikot valiteltu, kun valkea joulu ei ole tehnyt tuloaan Suomeen. Itse lähdin kaupunkijoulua pakoon joulurauhan julistusparvekkeen kupeesta Ylläksen maisemiin. Ja kuten kuvasta ehkä vähän näkee, on tänne asti ainakin pakkasukko(kin) ehtinyt.

Kyllähän se niin on, että tuo lumi melko olennainen osa sitä joulun tunnelmaa on. Vaikka kai sitä tunnelmaa olosuhteiden pakosta sieltä baaritiskiltä Lynin sinkkukinkkubileistäkin löytyy…

Hyvät joulut siis koko blogosfäärin väelle ja muille Hillittömän Charmin seuraajille, missä ikinä sitä vietättekin!

“Olemme kokoomusnuoria, emme kokousnuoria.”

*Kuva on [kokoomusnuorten](http://www.kokoomusnuoret.fi/) liittokokouksen iltameiningeistä. Lavalla Tiktak.*

…taas!

Tänä aamuna — eilisten [Lexin](http://www.lex.fi/) hallitusvalintojen jälkeen — herättyäni ulkona oli vastassa talvi. Liikenne oli sekaisin ja matka Calonialle tuntui ikuisuudelta lumimyrskyssä.

Iltaan mennessä lumi oli muuttunut kymmenen sentin sohjokerrokseksi, jota bussit sitten surutta sinkosivat jalankulkijoiden päälle.

Kyllä Suomen talvi on mukava!

(Ai niin, ensi vuonna jatkan Lexin hallituksessa tiedotustoimikunnan puheenjohtajana.)