Valtion radio- ja TV-ohjelmien taso nousi tänään kertaheitolla. Yleisradion TV-kanavat pyörittivät kivaa vihreää banneria mustalla pohjalla ja radiokanavilta soi pelkkä musiikki. Syynä oli taloon julistettu “yllättävä” irtisanomisuhka. Kuten demarinuorten puheenjohtaja Petteri Oksa toteaa, ennen lehmien lentäminen oli todennäköisempää kuin potkujen saaminen YLEltä.
Oksan merkinnässä oli toinen varsin mielinkiintoinen toteamus:
Irtisanomiset eivät koskaan ole välttämättömiä ellei olla jo konkurssitilassa.
Niin, eiväthän ne välttämättömiä ole. Mutta kyllä toiminnan tehostamisen (johon vahvasti kuuluu ylimääräisen väen vähentäminenkin) aika on ennen kuin saneerattava lafka on konkurssikypsä. Olisihan se kyllä mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, kun Yleisradio jättäisi konkurssihakemuksen…
On aikakin, että YLEllä ihan oikeasti yritetään tervehdyttää kuralla olevaa taloutta. Tosin henkilöstövähennysten (joista suurin osa tapahtuu siis eläköitymisen kautta, ilman irtisanomisia) sijaan olisi pitänyt kiinnittää huomiota myös lafkan rakenteisiin. Mihin YLE esimerkiksi oikeasti tarvitsee nämä kaikki kanavat? (Olen kirjoittanut asiasta ennenkin, joten ei tässä siitä sen enempää.)
6. Syyskuuta 2005 @ 22:47 | Media, Politiikka, Yhteiskunta
Jotta en tulisi ihan täysin väärin ymmärretyksi niin huomautan, että tarkoitin juurikin sitä, että irtisanomisille on aina vaihtoehtoja, ovatpa ne sitten hyviä tai huonoja. Ylen kanavarakenteen remontoiminen voisi olla hyväkin vaihtoehto.
Kommentti — Petteri Oksa — 7.9.2005 @ 9:59