…mutta usein tanssii Ouran luodoille.
Kun sieltä saattaa saada samanlaisen,
ja miehillä on silmä muodoille!
Tänään se taas pärähti käyntiin: kesä Ouraoopperakausi. Itselläni on näyttämöllä menossa kolmas vuosi, ja koko kyseisen merellisen musikaalin parissa neljäs vuosi. Ja neljäs vuosi menossa siis näytelmällä itselläänkin.
Ouraooppera siis alkaa olla osa kesääni. Ja niin monen muunkin. Joka vuosi kauden jälkeen on todettu, että tämä oli nyt sitten viimeinen kerta. Mutta jostain se kipinä aina lähtee, ja ooppera kyhätään kokoon. Joka vuosi edellistä parempana.
Kun itsellä on vain pieni rooli lopussa, on näytelmän ehtinyt nähdä “ulkopuolisena” alusta loppuun useaan otteeseen. Ja pakko myöntää: välillä saa oikein kummastella, kuinka paljon harrastelijateatterista saadaan irti, kun tekijät omistautuvat asialleen. Satoi tai paistoi.
Kesäteatteri on pirun hienoa kulttuuria, ja nimenomaan harrastelijapohjalta tehtynä. Niissä näkyy tekemisen meininki. Suosittelen lämpimästi kaikille! Kesäteattereita kun löytyy lähes joka pitäjästä.
30. Kesäkuuta 2005 @ 0:12 | Fiiliksiä