Verkkouutiset kertoo jutussaan Yhdysvaltojen kieltäneen kymmenen käskyn esillepanon oikeussaleissa:
Yhdysvaltain korkein oikeus päätti maanantaina kieltää Raamatun kymmenen käskyn esillepanon maan oikeussaleissa perustuslain vastaisena.
Oikeus piti kuitenkin sallittavana, että käskyjä esittävä monumentti jää paikalleen Texasin Austinissa sijaitsevan liittovaltion rakennuksen edustalle. - -
Kiista kymmenestä käskystä oikeussaleissa syntyi, kun Kentuckyn osavaltion kahdessa piirikunnassa päätettiin ripustaa oikeussalien seinille kehystetyt kopiot kymmenestä käskystä.
Presidentti George W. Bushin hallinto on tukenut kentuckyläisten päätöstä.
Päätös oli askel oikeaan suuntaan, vaikkakin vain pieni sellainen. Kehittyneissä maissa lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on jo pitkään erotettu toisistaan Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaisesti. Miksi näihin kaikkiin pitäisi siis liittää jonkin näköinen yliluonnollinen “taivaallinen valta”, jota entistä harvempi tänä päivänä kannattaa? Miksi kristitylle kirkkolle annetaan edelleen niin suuri valta monessa valtiossa, vaikka samojen valtioiden perustuslaeissa mainitaan nimenomaisesti uskonnon- ja omantunnonvapaus?
Kristinuskon ja kirkon erikoista asemaa yhteiskunnassa puolustetaan usein sen ajamien arvojen tärkeydellä. Kirkollisen vallan puolustajien mukaan on kirkon oppien ansiota, että yhteiskunnassa säilyy jonkinnäköinen rauha ihmisten kesken. Aivan kuin ateisti, agnostikko tai vaikka wicca ei voisi olla sitä mieltä, että tappaminen ja varastaminen on väärin tai että vanhempiaan tulisi tarvittavissa määrin kunnioittaa.
Kirkko ajaa monia tärkeitä asioita, sitä en kiistä. Mutta on se monen asian - kuten esimerkiksi suvaitsevaisuuden ja aitojen ihmisoikeuksien - kohdalla myös täysin hakoteillä.
Loppujen lopuksihan kirkkokin on eräänlainen etujärjestö, jolle on vain annettu paljon enemmän valtaa kuin kolleegoilleen. Modernissa yhteiskunnassa sen pitäisi olla aivan normaali yhdistys siinä missä muutkin, ja kaikilla pitäisi olla aito mahdollisuus valita, haluaako osallistua kyseisen yhteisön toimintaan. Valitettavasti Suomi ei vieläkään kuulu tällaisten yhteiskuntien joukkoon.
28. Kesäkuuta 2005 @ 0:51 | Media, Politiikka, Yhteiskunta | 2 kommenttia