Tänään se sitten varmistui. Halonen pyrkii toiselle kaudelleen. Mikä oli odotettavissa.
Tänään varmistui myös se toinen. Vasemmistoliitto ei aseta omaa ehdokasta presidentinvaaleihin, vaan tukee Tarja-tätiä. Mikä oli odotettavissa.
Sinänsä ymmärrän Siimes-kaartin ratkaisun. Vasemmistoliitolta puuttui varteenotettava ehdokas, joka miellyttäisi sekä puoluejohtoa että kansaa. Myös puolueen sisällä jylläävät ristiriidat olisivat laskeneet varmasti kampanjaintoa. Tässä tilanteessa lieni siis varminta jättää rökäletappio kokematta.
Kovin on silti puuduttavaa kuunnella puheenjohtaja Siimeksen löpinöitä.
Kun kokoomus ja keskusta keskustelivat julkisesti porvariyhteistyön mahdollisuudesta toisella kierroksella, Siimes arvosteli puolueita kärkkäästi epädemokraattisuudesta. Siimeksen mukaan puolue ei saisi yrittää ohjailla äänestäjiään. Samaan aikaan vasemmistojohto päätti kabineteissaan asettua demariehdokkaan tukijaksi jo ensimmäisellä kierroksella.
En sano, etteikö noin saisi päättää. Toki saa! Kyllähän äänestäjä osaa lopulta itse päättää, ketä hän kannattaa. Kannattaisi Suviannenkin kuitenkin hieman miettiä lausuntojaan etukäteen. Ihan vain siksi, ettei sattuisi vetämään pohjaa pois omilta lausunnoiltaan.
19. Toukokuuta 2005 @ 22:12 | Politiikka, Yhteiskunta | Kommentoi!