Ensimmäinen valmennuskurssiviikko takana. Fiilis on hyvä, ja päätettiin kurssikaverin kanssa palkita eilen itsemme yhdellä tuopillisella Sham Rockissa Maistuipa mainiolta, ja samalla tuli keskusteltua muutenkin hakemisesta.
Ja tänään sitten vihdoin näin [Irenkin](http://irc-galleria.net/view.php?nick=Kokos). Melkein vuosi ehti kulua viime näkemisestä. “Tuliaisina” sveitsiläisiä juustoja. Nyt haisee jääkaappi. Mutta hyviltä maistuivat, terveisiä vaan. Pakko myöntää, että yksin oikikseen hakeminen olisi varmasti haasteellisempaa. Kaverit toimivat hyvin kirittäjinä. Ja niin, ne ymmärtää niitä huonojakin päiviä. Samassa veneessä kun ollaan.
Tänään kävin lisäksi pienellä ekskursiolla tuolla [Turun lentokentällä](http://www.ilmailulaitos.fi/lentoasema_turku). Tarkoitus olisi painua Lappiin lukemaan pääsykokeisiin, pois kaupungin hälinästä. Ja niinhän siinä kävi, että poistuessani kentältä kädessä oli lentolippu Kittilästä Helsingin kautta Turkuun toukokuun lopuksi. Ja niin, ei siis lentolippua, kun eivät niitä enää kotimaan liikenteessä käytä. Lippu löytyy tietokoneelta lähdön yhteydessä kuulema tuota maksukorttia vilauttamalla. Niin se homma etenee… Suurin yllätys oli kyllä se, että jatkoyhteys Helsingistä Turkuun maksoi suunnittelemani Kittilä-Helsinki -lennon jatkeeksi vain parit eurot. Miten ihmeessä ne sitten muuten maksavat niin tuhottomasti?
Mutta sitten itse asiaan… Piskuisen maaseutukunnan lapsena olen tottunut siihen, että kaupan kassatäti on ystävä. Kaupassa käydessä vaihdetaan pikaisesti kuulumiset sen kummemmin aiheuttamatta ruuhkaa siihen taakse. Viivakoodien viuhuessa vaihtaa helposti sanan jos toisenkin.
