EU:ssa on pohdinnan alla parhaillaan palveludirektiivi (lue Stubbin tuoreet kommentit), jota erityisesti ranskalaiset ja sosialisti yrittävät vesittää vedoten ties mihin. Mielenkiintoista sinäänsä, sillä onhan palveluiden vapaa liikkuvuus kirjattu jo EU:n perussopimuksiin, jotka kaikki unionivaltiot ovat hyväksyneet jo unioniin liittyessään.
Mutta sitten itse asiaan… Piskuisen maaseutukunnan lapsena olen tottunut siihen, että kaupan kassatäti on ystävä. Kaupassa käydessä vaihdetaan pikaisesti kuulumiset sen kummemmin aiheuttamatta ruuhkaa siihen taakse. Viivakoodien viuhuessa vaihtaa helposti sanan jos toisenkin.
Vaan nyt eletään kaupungissa. Ruokavarastossa tai Siwassa yritän ystävällisesti sanoa “Hei!” tai “Terve!” kassalle tullessani. Vastauksena saa yleensä jotakuinkin murhaavan katseen ja hyvällä tuurilla murahduksen. Ensimmäisen kerran suu aukeaa kassamöröllä, kun on aika sanoa se maaginen “Kuustoista ja yhdeksänkymmentä.” Ja yleensä siis ilman kiitosta.
Vaan tänään koin poikkeuksen. Kotimatkalla kävin pikaisesti lähikaupassani Wiklund Herkussa. Siinä RedBull-tölkkien koodeja lukiessaan myyjä totesi, ettei koskaan ole energiajuomia maistanut ja mahtaako niistä hyötyäkään olla. Yllättävä veto kesken kaupankäynnin! Siinä sitten vaihdettiin loppujen tavaroiden kulkiessa hihnalla muutama sananen pääsykokeista. Lopuksi myyjätär toivotti onnea koitokseen ja totesi vielä, että “Kyllähän sä sinne tolla asenteella pääset!”
Tästä välikohtauksesta tuli uskomattoman hyvä fiilis! Jos vaikka kyseisessä kaupassa maksoin ostoksistani muutaman kymmensenttisen siwaruokavarastoa enemmän, niin kyllä oli sen arvoista. Ja varmasti oli kaupalle taloudellisesti kannattavaakin, sillä varmasti vierailen heillä useamminkin tämän jälkeen.
Kannattaisi useammankin kaupan laatia itselleen asiakaspalveludirektiivi. Varmasti maksaa itsensä takaisin!
19. Huhtikuuta 2005 @ 22:12 | Fiiliksiä, Politiikka, Yhteiskunta