Hilliton Charmi

Liittyen taannoiseen [merkintään](http://charmi.net/2005/03/08/tv-verosta-ja-ylen-ylivallasta/), [Taloussanomat][1] kirjoittaa [Yleisradion][2] jo perinteeksi muodostuneista [rökäletappioista][3]:

>Yleisradio pysyi viime vuonna raskaasti tappiollisena, vaikka tappio pieneni edellisestä vuodesta. Tilikauden tappio oli 50,8 miljoonaa euroa, mikä oli yhdeksän miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2003.
>
>Liikevaihto sen sijaan kasvoi 8,8 prosenttia 359 miljoonaan euroon. Kasvu johtui tv-maksujen korotuksista viime vuoden alussa.

Viime kirjoituksen jälkeen sain muutamalta henkilöltä palautetta, että Yleä tarvitaan sellaisten yhteiskunnallisten ohjelmien ja laadukkaiden dokumenttien tekemiseen ja tuottamiseen sekä sellaisten taide-elokuvien lähettämiseen, joihin kaupallisilla TV-kanavilla ei ole kiinnostusta.

Myönnän, että asiassa on totta toinen puoli. Toki Yle lähettää kanavillaan silloin tällöin ihan asiallisiakin ohjelmia. (Tosin niin se lähettää myös [mikämikä.tv][4]-nimistä *kaupallista*[!] tekstaripeliä. toim.huom.) Kyllä itsekin tulee välillä seurattua ajankohtaisia keskusteluohjelmia (jotka kyllä valitettavan usein on aikamoista vasemmistolaisten ajatusten pönkittämistä). Sen sijaan en tajua esimerkiksi sitä, miksi minun pitäisi maksaa jonkun taidehihhulin orgastiset elokuvaelämykset, joista tavallinen kaduntallaaja ei tajua tuon taivaallista. Jos välttämättä tarvitsee kummallisesti tehtyjä leffoja, voi ne ostaa videolta tai tilata maksu-TV:stä.

Jos Yle nyt halutaan pitää poissa “vaarallisten mainostajien” kynsistä, ehdottaisin, että esimerkiksi [TV1][5] voitaisiin säilyttää valtiollisena TV-kanavana. Siellä sitten voitaisiin esittää ajankohtaisohjelmat sun muut. Elokuvat, viihde ja urheilu (joka on melkoisen tyyris paukku Ylelle) jätettäisiin kaupallisille toimijoille. Muut Ylen kanavat voitaisiin pistää aidon kilpailun alaiseksi: myydä pois tai vähintäänkin sallia mainosrahoitus kyseisillä kanavilla.

Saman voisi suorittaa myös Ylen radiopuolella. Jättäkööt vaikka vanhusten [Radio Suomen][6] ja ruotsalaisille [Vega][7]. Tuleehan Ylen radiokanavilta jo nykyäänkin öisin vain paria ohjelmaa. Ja mihin ihmeeseen Yle oikeasti tarvitsee omaa [nuorisokanavaa][8], jolla pyritään aidosti kilpailemaan kaupallisia toimijoita vastaan?

Samalla näiden muutaman valtiolle jääneen kanavan rahoitus siirrettäisiin suoraan valtion budjettiin (niin, verovaroin maksettavaksi, valitettavasti), kuten suurin osa muista valtion toiminnoista. Näin ollen luovuttaisiin siis [TV-maksusta][9] ja sen aiheuttamasta turhasta byrokratiasta (joka aina aiheuttaa myös ylimäärin turhia kuluja). Verotus on varkautta, mutta parempi sekin kuin silkka byrokraattinen tyhmyys.

[1]: http://www.taloussanomat.fi/ “Taloussanomat.fi”
[2]: http://www.yle.fi/ “Yleisradio”
[3]: http://www.taloussanomat.fi/etusivu/4003689.asp “Taloussanomat.fi: Yleisradio teki 51 me:n tappion viime vuonna”
[4]: http://www.mikamika.tv/ “mikämikä.tv”
[5]: http://www.yle.fi/tv1/ “YLE TV1″
[6]: http://www.yleradiosuomi.fi/ “YLE Radio Suomi”
[7]: http://www.radiovega.fi/ “YLE Radio Vega”
[8]: http://www.ylex.fi/ “YleX”
[9]: http://www.tv-maksu.fi/ “TV-maksu”

Liikenne- ja viestintäministeri __Luhtanen__ (sd.) on [päättänyt] [1], että Suomessa kootaan lista tapahtumista, joihin kaupallisilla televisiotoimijoilla ei tulisi olemaan osaa eikä arpaa. Ainakin olympialaiset olisivat tulossa [Ylen] [2] televisiointioikeusmonopolin alaisuuteen. (Toistaiseksihan kaupalliset televisiotomijatkin, kuten [MTV3] [3] ja [Nelonen] [4], rahoittavat Yleisradion toimintaa ns. toimilupamaksuin, mikä estää todellista kilpailua.)

Luhtanen perustelee listaa hesarissa:

>”Olen katsonut listan laatimisen tarpeelliseksi, koska digitaalisoinnin myötä maksutelevisio yleistyy nopeasti ja tärkeimpien tapahtumien näkyminen vapaasti vastaanotettavina on turvattava myös tulevaisuudessa”, ministeri Luhtanen sanoi.

*Vapaasti vastaanotettavina* on melkoisen mielenkiintoinen sanavalinta. Todellisuudessahan *vapaalla vastaanotolla* tarkoitetaan sitä, että maksat 53 senttiä päivittäin Luhtasen ministeriön alaiselle valtionyhtiölle. Vastineeksi tämä paikalleen jämähtänyt lafka suoltaa TV-verkkoon mitä ihmeellisempää soopaa kahdella analogisella ja uusintoja kolmella digitaalisella kanavalla. Sillä ei ole vaikutusta, katsotko noita kanavia koskaan.

53 senttiä päivässä ei ole valtava määrä rahaa, mutta esim. opiskelijoiden kepeässä pussissa se tuntuu. Erityisen kovalta se tuntuu, kun Ylen kanavien ohjelmat on suunnattu lähinnä lapsille ja eläkeikäisille. Toisaalta olisin kyllä valmis maksamaan enemmänkin, jos saisin vastineeksi oikeasti kiinnostavaa ohjelmaa. Otettakoon esimerkiksi [Canal Digitalin] [5] taannoin ostamat jalkapallon maajoukkueen karsintaotteluiden televisiointioikeudet. Jos haluaisin nähdä nuo ottelut, maksaisi reilut 80 senttiä päivässä ja Canal Digital toimittaisi minulle kortin, jolla nuo ottelut näkisin. Ja olisin tyytyväinen.

Miksi Yleisradion kanavat eivät voisi toimia aidon maksullisesti? Nythän kanavat ovat todellisuudessa maksullisia, vaikka muuta väitetään. Maksu, joka todellisuudessa on puhdas vero, vain kerätään niiltäkin, jotka eivät halua (ja niiltäkin, joilla ei siihen ole toistaiseksi mahdollisuutta) YLE Teeman vasemmistopropagandaa katsoa. Kai se on taas sitä so-called “tasa-arvoa”?

[1]: http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101978765455 “HS Tuoreet: Tärkeät televisioitavat tapahtumat listataan”
[2]: http://www.yle.fi/ “Yleisradio Oy”
[3]: http://www.mtv3.fi/ “MTV3″
[4]: http://www.nelonen.fi/ “Nelonen”
[5]: http://www.canaldigital.fi/ “Canal Digital”