Olen helposti ympäripuhuttavissa, ehkä liiankin. Ja niin taas. Elna soitti ja pyysi mukaan Nordean yrityskauppailtaan. Ja tokihan suostuin. Eilen sitten ennen kuutta ajattelin, että mihin taas itseni olin luvannut. Hissistä ulos astuessa vastassa oli vanhoja pukuherroja. Kieltämättä siinä oli vähän fiilis, että en kuuluisi sinne. Mutta sinne sitten vaan mentiin istumaan…
Ja hyvä iltahan tuo oli. Ihan mielenkiintoista oli kuunnella sukupolvenvaihdoksista ja sen sellaisesta. Viimeisenä puhujana olikin sitten Turun Yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan vero-oikeuden proffa Jaakko Ossa. Kuinka ollakkaan, mieleeni tuli viime kevät ja yhtiöveron hyvitysjärjestelmän pänttääminen. Järjestelmähän poistui sitten käytöstä viime vuonna, joten sen pänttääminen oikiksen pääsykokeita varten tuntui oikeasti todella hyödylliseltä. Ja tuon osuuden pääsykoekirjasta oli siis kirjoittanut Ossa. Ehkä annan anteeksi, jos tänä vuonna sitten pääsen sisälle. ;)
Vaan sen jälkeen sitten aivoihin hiipikin ajatus siitä, että tämän vuoden pääsykoekirjat (jotka siis on nimetty persoonallisesti: Pääsykoekirja 1/2005, 2/2005, 3/2005 ja 4/2005) ilmestyvät kolmen viikon päästä. Siitä alkaakin sitten jälleen “elämä ilman elämää”-aikakausi, joka jatkuu juhannukseen asti. Sillon sitten nollataan taas totaalisesti ja jäädään odottelemeen läpipääsyä.
Sen verran olen jo tehnyt, että olen ilmoittautunut Lexin perinteiselle valmennuskurssille. Moikatkaa toki, jos näette siellä!
Ai niin! Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: Ire tulee myös takaisin Suomeen tuossa huhtikuun alussa. Täällä odotellaan jo!
16. Maaliskuuta 2005 @ 11:07 | Fiiliksiä, Opiskelu | Kommentoi!