Liittyen taannoiseen merkintään, Taloussanomat kirjoittaa Yleisradion jo perinteeksi muodostuneista rökäletappioista:
Yleisradio pysyi viime vuonna raskaasti tappiollisena, vaikka tappio pieneni edellisestä vuodesta. Tilikauden tappio oli 50,8 miljoonaa euroa, mikä oli yhdeksän miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2003.
Liikevaihto sen sijaan kasvoi 8,8 prosenttia 359 miljoonaan euroon. Kasvu johtui tv-maksujen korotuksista viime vuoden alussa.
Viime kirjoituksen jälkeen sain muutamalta henkilöltä palautetta, että Yleä tarvitaan sellaisten yhteiskunnallisten ohjelmien ja laadukkaiden dokumenttien tekemiseen ja tuottamiseen sekä sellaisten taide-elokuvien lähettämiseen, joihin kaupallisilla TV-kanavilla ei ole kiinnostusta.
Myönnän, että asiassa on totta toinen puoli. Toki Yle lähettää kanavillaan silloin tällöin ihan asiallisiakin ohjelmia. (Tosin niin se lähettää myös mikämikä.tv-nimistä kaupallista[!] tekstaripeliä. toim.huom.) Kyllä itsekin tulee välillä seurattua ajankohtaisia keskusteluohjelmia (jotka kyllä valitettavan usein on aikamoista vasemmistolaisten ajatusten pönkittämistä). Sen sijaan en tajua esimerkiksi sitä, miksi minun pitäisi maksaa jonkun taidehihhulin orgastiset elokuvaelämykset, joista tavallinen kaduntallaaja ei tajua tuon taivaallista. Jos välttämättä tarvitsee kummallisesti tehtyjä leffoja, voi ne ostaa videolta tai tilata maksu-TV:stä.
Jos Yle nyt halutaan pitää poissa “vaarallisten mainostajien” kynsistä, ehdottaisin, että esimerkiksi TV1 voitaisiin säilyttää valtiollisena TV-kanavana. Siellä sitten voitaisiin esittää ajankohtaisohjelmat sun muut. Elokuvat, viihde ja urheilu (joka on melkoisen tyyris paukku Ylelle) jätettäisiin kaupallisille toimijoille. Muut Ylen kanavat voitaisiin pistää aidon kilpailun alaiseksi: myydä pois tai vähintäänkin sallia mainosrahoitus kyseisillä kanavilla.
Saman voisi suorittaa myös Ylen radiopuolella. Jättäkööt vaikka vanhusten Radio Suomen ja ruotsalaisille Vega. Tuleehan Ylen radiokanavilta jo nykyäänkin öisin vain paria ohjelmaa. Ja mihin ihmeeseen Yle oikeasti tarvitsee omaa nuorisokanavaa, jolla pyritään aidosti kilpailemaan kaupallisia toimijoita vastaan?
Samalla näiden muutaman valtiolle jääneen kanavan rahoitus siirrettäisiin suoraan valtion budjettiin (niin, verovaroin maksettavaksi, valitettavasti), kuten suurin osa muista valtion toiminnoista. Näin ollen luovuttaisiin siis TV-maksusta ja sen aiheuttamasta turhasta byrokratiasta (joka aina aiheuttaa myös ylimäärin turhia kuluja). Verotus on varkautta, mutta parempi sekin kuin silkka byrokraattinen tyhmyys.
15. Maaliskuuta 2005 @ 23:08 | Media, Politiikka, Yhteiskunta
Heh… Sellasta on elämä. Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, miten asioiden oikeasti pitäisi mennä. ;)
Vai että Nottinggamiin. Great! Toivottavasti meikä lähtee syyskuussa Turun yliopistoon. ;)
Kommentti — Teemu — 29.3.2005 @ 22:48