Archive for February, 2005

Universaalista näkökulmasta katsoen…

Monday, February 14th, 2005

Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että kirjallisiin tehtäviin kohdistuva suunnaton mielenkiinto aurinkoisena kevätpäivänä parantaa ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa.

Todellisuudessa yhteys oikeusdogmatiikan ja traditionaalisen oikeusfilosofian välillä kuitenkin todistaa oikeaksi hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia. Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että charmi antaa mahdollisuuden parantaa huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja.

Tämänkin informaatioannoksen sinulle tarjosi [Puppulausegeneraattori.fi][1].

[1]: http://puppulausegeneraattori.fi/ “Puppulausegeneraattori.fi”

Sunnuntaiviitonen (=söndagsfemman)

Sunday, February 13th, 2005

Pääsin vihdoin Merikarvialta (=Sastmola) takaisin Turkuun (=Ã…bo). Tiellä tuuli (=blosade) kovaa. Matkan aikana näytti ilmestyneen [uusi sunnuntaiviitonen][1] ([ocksÃ¥ pÃ¥ svenska][2]). Tällä kertaa lennetään (=flyger man)…

1. __Milloin ja minne lensit viimeksi?__

22.1.2005: Lento AY793; Helsinki – Milan Malpensa
29.1.2995: Lento AY794; Milan Malpensa – Helsinki

2. __Kumpaa pidät parempana; lähtöä vai laskeutumista? Miksi?__

Lähtö on aina hauskempi. G-voimat painaa kiinni penkkiin. Koneen irrottaessa viimeisen otteensa maasta ihmettelee aina, miten sellainen peltilehmä nousee ilmaan. Toisaalta laskussa on kiva katsella, kun maa lähestyy lähestymistään.

3. __Ihan takana, keskellä vai edessä? Ikkuna-, keski- vai käytäväpaikka? Miksi?__

Mahdollisimman edessä, jos olisi mahdollisuus. Siellä kun on yleensä se business-luokka. ;) Muutoin missä vain ikkunan vieressä, jotta näkee maan “putoavan” ja taas lähestyvän. Siiven (=hätäuloskäynnin) kohdalla en tykkää istua: pitää heittää käsimatkatavarat (=lentoviihde) hattuhyllylle, pois käsien ulottuvilta.

4. __Oletko koskaan kärsinyt lentopelosta?__

En. Ikinä. Lähinnä positiivista jännitystä. Lentäminen on kivaa!

5. __Minne aiot/tahtoisit lentää seuraavaksi?__

Matkalahjakortti odottaisi pöytälaatikossa. Tuskin vain ehdin ennen inttiä (=heinäkuuta) käyttää. Ehkä sen jälkeen. Kohteesta ei vielä tietoa, mutta Australia olisi kiva käydä tarkastamassa.

Näin siis tällä kertaa. Palaamme asiaan jälleen viikon kuluttua (=efter en vecka). Tack och hejdå!

[1]: http://skrubu.net/index.php?itemid=683 “skrubu – Sunnuntaiviitonen v6″
[2]: http://femman.blogspot.com/2005/02/femman-v-06.html “Femman: Femman v. 06″

Tarja H. ja Carl M.:n saapaat

Saturday, February 12th, 2005

Tarja-tätiTarja-täti veti ässän hihasta keskustelussa koskien EU:n nopean toiminnan joukkoja ja sitä, tarvitaanko joukkojen lähettämiseen YK:n mandaatti. Rouva H:n mielestä siis tarvitsee. Ja H:n sana on tällaisissa asioissa laki: onhan H puolustusvoimien ylipäällikkö.

Tällä kertaa en siis ota kantaa tuohon YK:n luvan pyytämiseen. Tai no, otan. 2 kuukauden odottelua ja vaikkapa Kiinan omahyväisiä veto-oikeuden käyttöjä ei tarvita. Eikä siis YK:n mandaattia. Piste.

Mutta sitten itse asiaan: puolustusvoimien ylipäällikkyyteen.

Nykyisenlainen tasavallan presidentin vaikutusvalta puolustuspolitiikassa on peruja marsalkka Mannerheimin ajoilta. Tätä ennen sotaväkeä määräsi poliittisesti lähinnä puolustusministeri. Sota-aikoina hallituskoneiston sivuuttaminen sotilasasioissa oli varmasti usein paikallaan, mutta jostain syystä tämä sota-ajan jäänne on edelleen aina perustuslaissamme asti. Toki presidentti siirtäisi sotatilan syttyessä ylipäällikkyytensä ammatilaisten käsiin, mutta rauhan aikana hän voi näemmä käyttää sitä edelleen häikäilemättä hyväkseen.

Perinteitä tarvitaan aina, sanotaan. Ja mikäs siinä, jos presidentti kerran vuodessa jakelee puolustusvoimien prenikoita. Muutoin ylipäällikkyys alkaa olla kuitenkin suomalaisen puolustuspolitiikan umpisuoli, muinaisjäänne. Ainakin, jos tuon statuksen kantajan aiempi meriittilista rajoituu lähinnä [Seksuaalisen tasavertaisuuden][1] ylipäällikkyyteen.

[1]: http://www.seta.fi/ “Seksuaalinen Tasavertaisuus – SETA”

Alko – Laatujuomia vai käsittämätöntä kähmintää?

Saturday, February 12th, 2005

Tänään ilmestynyt [Kauppalehti Presso][1] herättelee keskustelua [maamme viinamonopolin][2] toimintatavoista ja erityisesti sen myytniviinien valintaperiaatteista. Jotenkin en ole yllättynyt siitä, etteivät pitkäripaisen valintakriteerit kestä päivänvaloa.

Suomeen myyntiin tulevien viinien ja muiden juomien valinnan suorittaa seitsenhenkinen ostoraati. Pienen valitsijapiirin etuna – siis Alkon ja toisen valtionyhtiön, Alkon entisen osan Altian kannalta – on suosimisen helppous. Erityisesti, kun juomanmaistelua ei suoriteta sokkona.

>– Valikoimaan otto on kestämättömällä pohjalla. Se suosii alan suuryrityksiä, kuten valtiollista Altiaa. Mitään sellaista kilpailua ei sallita, mikä horjuttaisi Altian ja sen tytäryhtiöiden asemaa, sanoo viinikouluttaja ja konsultti __Risto Lahtinen__.

Alkon rooli valtion sääntelemänä yhtiönä on vähintäänkin kaksinaismoralistinen. Lain mukaan Alkon tehtävänä on rajoittaa alkoholinkäytön haittavaikutuksia eikä täten saa edistää alkoholituotteidensa myyntiä, mutta toisaalta se on yksityisoikeudellinen, vaikkakin monopoliaseman omaava yhtiö, jonka yksi päävalintakriteeri on tuotteen myyvyys. Myyvyyden nojalla laadukkaatkin viinit voidaan heittää romukoppaan.

Yksityisoikeudelliseen asemaansa ja liikesalaisuuteen vedoten Alko ei myöskään julkaise esim. myyntitilastojaan, vaikka valtion alkoholimonopolin ehtona EU:hun liityttäessä oli täydellinen läpinäkyvyys ja tasapuolisuus.

>Alko rikkoo periaatteita häikäilemättä. Se estää satojen tuotteiden markkinoille pääsyn, salaa tärkeimmät myyntitilastot ja valitsee tuotteita subjektiivisin perustein. – -
>
>Salaaminen palvelee Alkoa itseään sekä toista valtionyhtiötä, suurta juomavalmistajaa ja maahantuojaa Altiaa. Altialla on Suomen väkevien markkinoista lähes kaksi kolmasosaa ja viinimarkkinoistakin noin 40 prosenttia. – -
>
>Valintaperustelut salataan jopa tarjouskilpailuihin osallistuvilta tavarantoimittajilta.

Alko Oy:n edustajat ja Suomen ontuvan alkoholipolitiikan kannattajat rummuttavat monopoliliikeensä juomavalikoiman olevan kattava ja maailmanlaajuisesti huippulaatua. Samaan aikaan pienet suomalaiset alkoholin tuottajat ja maahantuojat eivät saa tuotteitaan Suomessa kaupan hyllyille. Esimerkiksi täysin yksityisessä omistuksessa olevan [Tyrnävän viinatehtaan][3] super-premium-luokkaan kuuluvaa Ström-votkaa viedään innolla USA:han ja EU-maihin. Toimitusjohtaja __Jukka Hildénin__ mukaan ainoa paikka, missä myynti takkuilee, on Suomi – ja Alkon monopoli.

Oman vivahteensa tähän Alkon laadukkaaseen tarjontaan tuo myös käsittämätön *sopimustuotejärjestelmä*:

>Tavarantoimittajalla on mahdollisuus lunastaa Alkosta hyllypaikka, jos yritys vastaa myyntiriskistä. Sitä varten on kustakin listattavasta tuotteesta annettava Alkolle 40 000 euron vakuus. [Siinä vasta varsinaista tasapuolisuutta pieniä viinapolttimoita kohtaan! toim.huom.] – -
>
>Kilpailu sopimustuotteista onkin ankara. Tänä vuonna esimerkiksi sopimusviinejä otetaan myyntiin vain 25 kappaletta, mutta tarjontaa olisi vähintäänsatakertaisesti.
>
>Sopimustuotteet valitaan arpomalla.

Arpomalla? Valitaanko maailmanlaajuisesti huippuluokkaa olevaan juomavalikoimaan tuotteita *arpomalla*? Ja tokihan nämä arpatuotteet laitetaan myyntiin muiden tuotteiden joukkoon niin, ettei näitä makutestin – vaikkakin sitten muulla kuin maun perusteella – läpäisemättömiä tuotteita pysty erottamaan testin kautta valituista tuotteista. Näihin “pimeisiin pulloihin” tehdään Presson mukaan yhtä myyvät ja ylistävät hyllyesittelyt kuin laatutuotteille.

Jotenkin en kaiken tämän jälkeen pidä [ruotsin pitkäripaisen][4] lahjusskandaalejakaan mitenkään erikoisina näillä valtion säännöstelemillä alkoholimarkkinoilla. Ja jotkut vielä väittävät, että valtioiden viinamonopolit eivät vääristä kilpailua…

Siis: __Viinit ruokakauppoihin!__ Keskittykööt Alko toistaiseksi – vaan ei iankaikkisesti – kossunsa myyntiin.

[1]: http://presso.kauppalehti.fi/ “Kauppalehti Presso”
[2]: http://www.alko.fi/ “Alko Oy”
[3]: http://www.shamanspirits.com/ “Tyrnävän Viinatehdas”
[4]: http://www.systembolaget.se/ “Systembolaget”

Hienosti käyttäytyvät lökäpöksyt

Saturday, February 12th, 2005

Suomalaiset ovat urheilukansaa. Kun joku suomalainen tuo mitaleita tai peräti kultaa maailmanluokan kisoista, on se koko kansan juhlaa. Vaan…

Kuinka moni on kiinnittänyt oikeasti huomiota suomalaisten lumilautailijoiden maailmanmenestykseen? Suomisnoukkarit ovat jo pitkään olleet maailman huippunimiä. Viimeisin saavutus on __Antti Autin__ ja __Risto Mattilan__ (jo toinen) [kaksoisvoitto][1] paipin maailmancupissa.

Kaikki muistavat varmasti __Heikki Sorsan__ vauhdikkaan irokeesikampauksen viimeisimmistä talviolympialaisista, joista mitalisaalis jäi varsin vähäiseksi muillakin kuin lautailijoilla. Mutta muuten ei ihmisiä ole kovinkaan laji kiinnostanut.

Usein kuulee sanottavan, että lumilautailu on vain aikustumisensa unohtaneiden lökäpöksyraggarien laji. Vaan voin sanoa, että ainakin menestyneimmät lautailijamme ovat todella fiksua porukkaa. Toisin on näiden mäkihyppääjien ja formulakuskien laita: näyttelevät perhekalleuksiaan milloin missäkin julkisessa tilaisuudessa. Vaan heitä kuitenkin arvostetaan, vaikka menestyskään ei olisi kovin kummoinen. Ja rahaa pumpataan näihin kankkulan kaivoihin tuhottomasti: pitäväthän he ainakin yllä humalahakusita Suomi-kuvaa.

Ehkä vihdoin [seuraavien olympialaisten][2] jälkeen suomalaisetkin tajuavat snoukan oikeaksi urheilulajiksi.

[1]: http://droppi.rocsport.com/doc.htm/4944/ “Droppi.com – Autti ja Mattila kahteen kaksoisvoittoon”
[2]: http://www.torino2006.org/index.php?lang=en “Torino 2006″

Ylempää keskiluokkaa

Friday, February 11th, 2005

Upper Middle ClassTestit kertovat seuraavaa:

>Your determination have soared you this high, yet not high enough to enjoy the luxuries of the upper class. Your most valued posession is your country club membership which is kept framed in the office.

Upper middle Class

71%

Luxurious Upper Class

67%

alternative

46%

Middle Class

38%

Lower Class

25%

What Social Status are you?
created with QuizFarm.com

(via Skrubu)

Opiskelijapahoinvointia

Tuesday, February 8th, 2005

Kummallista.

Yleensä valitan sitä, että aika loppuu kesken, vaikka mitä tekisi. Mutta nyt onkin liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Ihan kuin lapsuuden jouluina pukkia odotellessa.

Tässä ehti jo tottua täyteen ahdettuihin lukujärjestyksiin. Ja illalla lueskeltiin vielä [avoimessa][1]. Hyvä, että ehti satunnaisesti syömään ennen iltakymmentä.

Vaan tällä viikolla meidät opiskelijaparat tipautettiin [tyhjän päälle][2]. [Ja tuosta listasta otetaan pois siis Spanish, jota en enää lue. Photoshopkin on vapaaehtoinen, mutta siellä istun.] Tänäänkin kävin vain kääntymässä koulussa kokoustamassa. Enkä tiedä, mitä tässä tekisi. Olen ehtinyt jo siivota kämpän (!), suunnitella parit nettisivut, lukea rästiin jääneet viikonlopun lehdet, kokata, maksaa laskut (eräpäivä 21.2.)… Ei tässä tiedä, mitä vielä tekisi.

Tämän takia kai opiskelijat niin usein ratkeavat ryyppäämään. Pitääkin soittaa kavereille…

[1]: http://avoin.utu.fi/ “Avoin yliopisto-opetus, Turun yliopisto”
[2]: http://kauppa.turkuamk.fi/lukkarit/0507/x30360ib04.htm “Lukujärjestys”