Tänään ilmestynyt [Kauppalehti Presso][1] herättelee keskustelua [maamme viinamonopolin][2] toimintatavoista ja erityisesti sen myytniviinien valintaperiaatteista. Jotenkin en ole yllättynyt siitä, etteivät pitkäripaisen valintakriteerit kestä päivänvaloa.
Suomeen myyntiin tulevien viinien ja muiden juomien valinnan suorittaa seitsenhenkinen ostoraati. Pienen valitsijapiirin etuna Рsiis Alkon ja toisen valtionyhti̦n, Alkon entisen osan Altian kannalta Рon suosimisen helppous. Erityisesti, kun juomanmaistelua ei suoriteta sokkona.
>– Valikoimaan otto on kestämättömällä pohjalla. Se suosii alan suuryrityksiä, kuten valtiollista Altiaa. Mitään sellaista kilpailua ei sallita, mikä horjuttaisi Altian ja sen tytäryhtiöiden asemaa, sanoo viinikouluttaja ja konsultti __Risto Lahtinen__.
Alkon rooli valtion sääntelemänä yhtiönä on vähintäänkin kaksinaismoralistinen. Lain mukaan Alkon tehtävänä on rajoittaa alkoholinkäytön haittavaikutuksia eikä täten saa edistää alkoholituotteidensa myyntiä, mutta toisaalta se on yksityisoikeudellinen, vaikkakin monopoliaseman omaava yhtiö, jonka yksi päävalintakriteeri on tuotteen myyvyys. Myyvyyden nojalla laadukkaatkin viinit voidaan heittää romukoppaan.
Yksityisoikeudelliseen asemaansa ja liikesalaisuuteen vedoten Alko ei myöskään julkaise esim. myyntitilastojaan, vaikka valtion alkoholimonopolin ehtona EU:hun liityttäessä oli täydellinen läpinäkyvyys ja tasapuolisuus.
>Alko rikkoo periaatteita häikäilemättä. Se estää satojen tuotteiden markkinoille pääsyn, salaa tärkeimmät myyntitilastot ja valitsee tuotteita subjektiivisin perustein. – -
>
>Salaaminen palvelee Alkoa itseään sekä toista valtionyhtiötä, suurta juomavalmistajaa ja maahantuojaa Altiaa. Altialla on Suomen väkevien markkinoista lähes kaksi kolmasosaa ja viinimarkkinoistakin noin 40 prosenttia. – -
>
>Valintaperustelut salataan jopa tarjouskilpailuihin osallistuvilta tavarantoimittajilta.
Alko Oy:n edustajat ja Suomen ontuvan alkoholipolitiikan kannattajat rummuttavat monopoliliikeensä juomavalikoiman olevan kattava ja maailmanlaajuisesti huippulaatua. Samaan aikaan pienet suomalaiset alkoholin tuottajat ja maahantuojat eivät saa tuotteitaan Suomessa kaupan hyllyille. Esimerkiksi täysin yksityisessä omistuksessa olevan [Tyrnävän viinatehtaan][3] super-premium-luokkaan kuuluvaa Ström-votkaa viedään innolla USA:han ja EU-maihin. Toimitusjohtaja __Jukka Hildénin__ mukaan ainoa paikka, missä myynti takkuilee, on Suomi – ja Alkon monopoli.
Oman vivahteensa tähän Alkon laadukkaaseen tarjontaan tuo myös käsittämätön *sopimustuotejärjestelmä*:
>Tavarantoimittajalla on mahdollisuus lunastaa Alkosta hyllypaikka, jos yritys vastaa myyntiriskistä. Sitä varten on kustakin listattavasta tuotteesta annettava Alkolle 40 000 euron vakuus. [Siinä vasta varsinaista tasapuolisuutta pieniä viinapolttimoita kohtaan! toim.huom.] – -
>
>Kilpailu sopimustuotteista onkin ankara. Tänä vuonna esimerkiksi sopimusviinejä otetaan myyntiin vain 25 kappaletta, mutta tarjontaa olisi vähintäänsatakertaisesti.
>
>Sopimustuotteet valitaan arpomalla.
Arpomalla? Valitaanko maailmanlaajuisesti huippuluokkaa olevaan juomavalikoimaan tuotteita *arpomalla*? Ja tokihan nämä arpatuotteet laitetaan myyntiin muiden tuotteiden joukkoon niin, ettei näitä makutestin – vaikkakin sitten muulla kuin maun perusteella – läpäisemättömiä tuotteita pysty erottamaan testin kautta valituista tuotteista. Näihin “pimeisiin pulloihin” tehdään Presson mukaan yhtä myyvät ja ylistävät hyllyesittelyt kuin laatutuotteille.
Jotenkin en kaiken tämän jälkeen pidä [ruotsin pitkäripaisen][4] lahjusskandaalejakaan mitenkään erikoisina näillä valtion säännöstelemillä alkoholimarkkinoilla. Ja jotkut vielä väittävät, että valtioiden viinamonopolit eivät vääristä kilpailua…
Siis: __Viinit ruokakauppoihin!__ Keskittyk̦̦t Alko toistaiseksi Рvaan ei iankaikkisesti Рkossunsa myyntiin.
[1]: http://presso.kauppalehti.fi/ “Kauppalehti Presso”
[2]: http://www.alko.fi/ “Alko Oy”
[3]: http://www.shamanspirits.com/ “Tyrnävän Viinatehdas”
[4]: http://www.systembolaget.se/ “Systembolaget”
Testit kertovat seuraavaa: