Kiitos, opetusministeri Haatainen, kiitos! Saavutit tavoitteesi: heitit Suomen korkeakoulutusjärjestelmällä häränpyllyä! Loistavaa!
Otetaan esimerkki tuon hölmöä hymyä esittelysivullaan esittelevän koulutuspolitiikan epäasiantuntijan aikaansaannoksesta:
Ystävämme Mikko: Mikko Maisteri on tuore ylioppilas. Takana on kahdentoista vuoden tunnollinen opiskelu läpi suomalaisen peruskoulujärjestelmän ja lukion. Keväällä taskusta pilkottaa hienonnäköinen paperi, sisältönään kuusi laudaturia. Mikko on aina ollut kiinostunut taloudesta ja kaupankäynnistä, ja päättääkin hakea opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Tavoitteena on siis kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittaminen. Heinäkuussa postiluukusta kolahti kirje: hänet oli valittu selvin luvuin sisään. Mikko opiskelee tunnollisesti ja saa hyviä arvosanoja. Mikko nostaa opiskelukuukausinaan täyden opintotuen, joka kuluu lähes kokonaan asumiseen ja syömiseen. Kesätyöpalkoillaan Mikko ostaa tarvittavat opiskelumateriaalit, maksaa kännykkälaskunsa, ja - jos jotain jää käteen - vaihtaa välillä vapaalle, jotta opiskelukin taas maistuisi. Töitä voisi opiskelunkin ohella tehdä tai pitää jopa välivuoden tehden omaan tutkintoonsa liittyvää työtä. Vaan Vanhasen hallitus suuressa viisaudessaan oli päättänyt rajata akateemiseen vapauteen liittyviä vapaita tutkintoaikoja. “Soosoo! Pysy sinä vain koulun penkillä, kun kerran haluat maisteriksi,” valisti opetusministeri tunnollista opiskelijaamme. “Kyllä sinä ehdit sitten opintojen jälkeen työskennellä ihan tarpeeksi!” Niinpä Mikko totteli ja luki itsensä kauppatieteiden maisteriksi hyvin arvosteluin.
Ystävämme Teijo: Teijo Tradenomikin on tuore ylioppilas. Teijon suurin kiinnostuksenkohde on aina ollut autot ja niiden virittely, koulu meni siinä sivussa: kutoset riittivät hyvin kurssien läpäisyyn. Ylioppilastodistuskin löysi tiensä taskuun, kun matematiikan sensorit viimein päästivät Teijon syksyllä läpi lyhyen matematiikan yo-kokeesta - rimaa hipoen. Teijo oli kuullut, että autobisneksessä tarvittaisiin kaupankäynnistä jotain tajuavia. Niinpä hän päätti hakea myös kauppakorkeaan. Vaikka eihän häntä oikeasti se kiinnostanut. Varmuuden vuoksi paperit pistettiin opon kanssa menemään myös ammattikorkeakoulun tradenomi-linjalle. Kauppakorkean pääsykokeet pääsivät unohtumaan, ja niin oli itse asiassa myös niihin lukeminen. Onneksi ammattikorkean pääsykokeessa testattiin taitoja, jotka oltiin opittu lukion matikan tunneilla - kai. Elokuussa ammattikorkeasta soitettiin, että Teijo oli päässyt viimeisenä sisään varasijalta. “No, eiköhän kokeilla…” ajatteli Teijo. Koulussa oli ihan kivaa, eikä tarpeeksi rankkaa. Helppojen kurssien aikana aikaa jäi riittävästi myös työssäkäyntiin - ja ennen kaikkea bilettämiseen. Valmiit tradenomin paperit Teijo sai kuin saikin ulos reilun neljän vuoden päästä - kaverit lopettivat koulunsa jo reilut puoli vuotta aiemmin. Teijo sai kuin ihmeen kaupalla töitä paikallisesta pankista, missä vierähtikin seuraavat kolme vuotta harjoittelemassa työntekoa hyvällä palkalla. Kolmen vuoden jälkeen Teijo päätti palata kouluun railakkaan opiskelijaelämän houkuttelemana. Reilu tukku rahaa taskussa opiskelukin sujui helpommin, kun ei tarvinnut kituutella pelkän opintotuen varassa. Ei koulu oikeastikaan vielä kauheasti kiinnostunut, mutta eihän se mitään maksanutkaan, ja aikaa jäi taas paremmin biletykseen. Kaikesta huolimatta Teijo sai opiskelunsa päätökseen. Nyt hän oli herra tradenomi (ylempi AMK).
Saatuaan opiskelunsa päätökseen Mikko ja Teijo sattuivat hakemaan samaa työpaikkaa. Molemmat kutsuttiin haastatteluun. Työnantaja kehui Mikon hienoa tutkintotodistusta: asiantuntemusta löytyi varmasti! Vaan Teijolta löytyi valttikortti: hänellä oli jo kolme vuotta alan työkokemusta. “Ja molemmathan ovat suorittaneet jotakuinkin saman alan ylemmän korkeakoulututkinnon”, työnantaja totesti. “Onneksi olkoon, Teijo! Paikka on teidän!” Mikko sai tyytyä palvelemaan Siwan asiakkaita maisteritason tietämyksellään.
Näin voi toimia vain suomalainen, demarien toteuttama korkeakoulupolitiikka! Onnittelut Vanhasen huuhaa-hallitukselle suomalaisen koulutusjärjestelmän täydellisestä vesittämisestä!
Ja ennen kuin joku sanoo, että olen vain turhaantunut yliopisto-opiskelija, haluan muistuttaa, että opiskelen itse tällä hetkellä BBA-tutkintoa, joka vastaa treadenomin tutkintoa. Että se siitä…
27. Helmikuuta 2005 @ 0:15 | Opiskelu, Politiikka, Yhteiskunta