Archive for February, 2005

Aprillipäivä?

Sunday, February 27th, 2005

[Kaleva] [1], 27.2.2005 kello 14:54:

>Valtiovarainministeri __Antti Kalliomäki__ (sd.) ehdottaa kunnallisverotuksen muuttamista progressiiviseksi eli tulojen mukaan kiristyväksi.
>
>Kalliomäki sanoo Aamulehden ja Turun Sanomien haastattelussa tänään, että kunnallisverotuksen muuttaminen tulojen mukaan kiristyväksi olisi oikeudenmukaista – - .

Mitä helvetin oikeudenmukaisuutta on riistää viimeisemmätkin rahat niiltä, jotka tekevät enemmän työtä kuin muut?

[Kaleva] [2], 27.2.2005 kello 5:15:

>Sosiaali- ja terveysministeri __Sinikka Mönkäreen__ (sd.) – - mielestä yhteiskunnan tuet ja säännöt on muutettava vastaamaan todellista tilannetta ja lyhytaikaisenkin työn pitää olla taloudellisesti kannustavaa. Mönkäreen mukaan yhteiskunnan tukien pitää toimia niin, että työssäkäynti lisää aina käteen jäävää rahamäärää.

Nyt siis demarit hyväksyvät pätkätyön. Ja seuraavana päivänä pätkätyöläiset lakkoilevat demarien lempilapsen, SAK:n, kehotuksesta. Way to go! Mutta eniten kiinnitin huomiota tuohon, että demarien mielestä työssäkäynnin pitäisi aina lisätä käteen jäävää rahamäärää. Ovatko demarit oikeasti tuota mieltä?! Miksei se sitten näy yhteiskunnassa? Olen lisäksi huomaavinani pientä ristiriitaa näiden kahden uutisen kesken…

Väittävät, että aprillipäivään on aikaa vielä reilu kuukausi. Siltä vaan ei tämän uutistarjonnan jälkee tunnu!

[1]: http://www.kaleva.fi/html/JTpage466875.html “Kaleva – Kalliomäki: Kunnallisvero progressiiviseksi”
[2]: http://www.kaleva.fi/html/JTpage466877.html “Kaleva – Mönkäre: Valtio tukemaan työttömien pääsyä pätkätöihin”

Haatainen: “Se nyt vaan on tyhmää olla ylioppilas”

Sunday, February 27th, 2005

Kiitos, opetusministeri __Haatainen__, kiitos! Saavutit tavoitteesi: heitit Suomen korkeakoulutusjärjestelmällä häränpyllyä! Loistavaa!

Otetaan esimerkki tuon hölmöä hymyä [esittelysivullaan][1] esittelevän koulutuspolitiikan epäasiantuntijan aikaansaannoksesta:

>__Ystävämme Mikko:__ Mikko Maisteri on tuore ylioppilas. Takana on kahdentoista vuoden tunnollinen opiskelu läpi suomalaisen peruskoulujärjestelmän ja lukion. Keväällä taskusta pilkottaa hienonnäköinen paperi, sisältönään kuusi laudaturia. Mikko on aina ollut kiinostunut taloudesta ja kaupankäynnistä, ja päättääkin hakea opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Tavoitteena on siis kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittaminen. Heinäkuussa postiluukusta kolahti kirje: hänet oli valittu selvin luvuin sisään. Mikko opiskelee tunnollisesti ja saa hyviä arvosanoja. Mikko nostaa opiskelukuukausinaan täyden opintotuen, joka kuluu lähes kokonaan asumiseen ja syömiseen. Kesätyöpalkoillaan Mikko ostaa tarvittavat opiskelumateriaalit, maksaa kännykkälaskunsa, ja – jos jotain jää käteen – vaihtaa välillä vapaalle, jotta opiskelukin taas maistuisi. Töitä voisi opiskelunkin ohella tehdä tai pitää jopa välivuoden tehden omaan tutkintoonsa liittyvää työtä. Vaan Vanhasen hallitus suuressa viisaudessaan oli päättänyt rajata akateemiseen vapauteen liittyviä vapaita tutkintoaikoja. “Soosoo! Pysy sinä vain koulun penkillä, kun kerran haluat maisteriksi,” valisti opetusministeri tunnollista opiskelijaamme. “Kyllä sinä ehdit sitten opintojen jälkeen työskennellä ihan tarpeeksi!” Niinpä Mikko totteli ja luki itsensä kauppatieteiden maisteriksi hyvin arvosteluin.
>
>__Ystävämme Teijo:__ Teijo Tradenomikin on tuore ylioppilas. Teijon suurin kiinnostuksenkohde on aina ollut autot ja niiden virittely, koulu meni siinä sivussa: kutoset riittivät hyvin kurssien läpäisyyn. Ylioppilastodistuskin löysi tiensä taskuun, kun matematiikan sensorit viimein päästivät Teijon syksyllä läpi lyhyen matematiikan yo-kokeesta – rimaa hipoen. Teijo oli kuullut, että autobisneksessä tarvittaisiin kaupankäynnistä jotain tajuavia. Niinpä hän päätti hakea myös kauppakorkeaan. Vaikka eihän häntä oikeasti se kiinnostanut. Varmuuden vuoksi paperit pistettiin opon kanssa menemään myös ammattikorkeakoulun tradenomi-linjalle. Kauppakorkean pääsykokeet pääsivät unohtumaan, ja niin oli itse asiassa myös niihin lukeminen. Onneksi ammattikorkean pääsykokeessa testattiin taitoja, jotka oltiin opittu lukion matikan tunneilla – kai. Elokuussa ammattikorkeasta soitettiin, että Teijo oli päässyt viimeisenä sisään varasijalta. “No, eiköhän kokeilla…” ajatteli Teijo. Koulussa oli ihan kivaa, eikä tarpeeksi rankkaa. Helppojen kurssien aikana aikaa jäi riittävästi myös työssäkäyntiin – ja ennen kaikkea bilettämiseen. Valmiit tradenomin paperit Teijo sai kuin saikin ulos reilun neljän vuoden päästä – kaverit lopettivat koulunsa jo reilut puoli vuotta aiemmin. Teijo sai kuin ihmeen kaupalla töitä paikallisesta pankista, missä vierähtikin seuraavat kolme vuotta harjoittelemassa työntekoa hyvällä palkalla. Kolmen vuoden jälkeen Teijo päätti palata kouluun railakkaan opiskelijaelämän houkuttelemana. Reilu tukku rahaa taskussa opiskelukin sujui helpommin, kun ei tarvinnut kituutella pelkän opintotuen varassa. Ei koulu oikeastikaan vielä kauheasti kiinnostunut, mutta eihän se mitään maksanutkaan, ja aikaa jäi taas paremmin biletykseen. Kaikesta huolimatta Teijo sai opiskelunsa päätökseen. Nyt hän oli herra *tradenomi (ylempi AMK)*.
>
>Saatuaan opiskelunsa päätökseen Mikko ja Teijo sattuivat hakemaan samaa työpaikkaa. Molemmat kutsuttiin haastatteluun. Työnantaja kehui Mikon hienoa tutkintotodistusta: asiantuntemusta löytyi varmasti! Vaan Teijolta löytyi valttikortti: hänellä oli jo kolme vuotta alan työkokemusta. “Ja molemmathan ovat suorittaneet jotakuinkin saman alan ylemmän korkeakoulututkinnon”, työnantaja totesti. “Onneksi olkoon, Teijo! Paikka on teidän!” Mikko sai tyytyä palvelemaan Siwan asiakkaita maisteritason tietämyksellään.

Näin voi toimia vain suomalainen, demarien toteuttama korkeakoulupolitiikka! Onnittelut Vanhasen huuhaa-hallitukselle suomalaisen koulutusjärjestelmän täydellisestä vesittämisestä!

*Ja ennen kuin joku sanoo, että olen vain turhaantunut yliopisto-opiskelija, haluan muistuttaa, että opiskelen itse tällä hetkellä BBA-tutkintoa, joka vastaa treadenomin tutkintoa. Että se siitä…*

[1]: http://www.minedu.fi/opm/ministerio/organisaatio/opetusministeri.html “Opetusministeriö: Opetusministeri Tuula Haatainen”

Silloin kun minä olin…

Thursday, February 24th, 2005

Löytyipä pohdiskelemisen arvoinen meemi [Miedosta marinadista][1]. Historian hiipien havinaa ja tulevaisuuden tuulia.

__10 vuotta sitten minä…__

1. luin silloin-tällöin salaa isosiskoni päiväkirjaa.
2. juhlin 10-vuotispäivääni samana päivänä (7.5.), kun Leijonat voittivat ainoan kerran jääkiekon maailmanmestaruuden.
3. olin ala-asteen kolmannella luokalla. Ja tunsin itseni pirun vanhaksi.

__5 vuotta sitten minä…__

1. aloitin nettipäiväkirjan pidon. Osa merkinnöistä yhä tallessa; saa nähdä, kehtaanko iskeä nettiin joskus.
2. seurustelin erään tytön kanssa hiukan pitemmänkin aikaa.
3. kävin kielikurssilla [Bournemouthissa][2], visiitillä [Lontoossa][3] ja ihastuin [Tubeen][4].

__3 vuotta sitten minä…__

1. pystyin päivittämään nettipäiväkirjaani kännykällä.
2. seurustelin samaisen tytön kanssa kuin edellisessä kohdassa – vanha suola janotti kai. Sittemmin pysytty vain ystävinä.
3. olin [Ihmispedon][5] kanssa [Junasillaan!][6]. Loistava reissu kaiken kaikkiaan.

__1 vuotta sitten minä…__

1. en enää muistanut/jaksanut/viitsinyt päivittää nettipäiväkirjaani.
2. olin lukulomalla, lensin lukemaan Italiaan, ja unohdin lukea siellä.
3. yritin kovasti päästä oikikseen. Tänä vuonna sama juttu.

__Tähän asti tänä vuonna minä…__

1. olen [aloittanut blogaamisen][7].
2. olen etsinyt uusia kenkiä puhkikuluneiden tilalle.
3. olen päättänyt alkaa ahkeraksi koulussa ja lukea ajoissa tentteihin.

__Eilen minä…__

1. valvoin pitkään kehitellen uutta leiskaa blogille ja heitin sen lopulta romukoppaan.
2. ostin pitkään kaipaamani uudet kengät.
3. päätin aloittaa lukemisen Economicsin tenttiin.

__Tänään minä…__

1. aloitan uuden leiska teon alusta.
2. en ollut enää täysin tyytyväinen eilen ostamiini kenkiin.
3. aloitan lukemisen Economicsin tenttiin.

__Huomenna minä…__

1. aloitan todennäköisesti jälleen uuden leiskan teon heitettyäni tänään aloittamani romukoppaan.
2. alan etsiä uusia kenkiä.
3. ihan oikeasti aloitan lukemisen Economicsin tenttiin. Ehkä, jos muistan ja jaksan ja viitsisin.

[1]: http://marinadi.blogspot.com/2005/02/silloin-kun-min-olin.html “Mieto marinadi: Silloin kun minä olin”
[2]: http://www.bournemouth.gov.uk/ “The City of Bournemouth”
[3]: http://www.london.gov.uk/ “The City of London”
[4]: http://tube.tfl.gov.uk/ “The Tube”
[5]: http://mari.charmi.net/ “Mari aka Ihmispeto”
[6]: http://hiekkalaatikko.info/junasillaan/ “Junasillaan!”
[7]: http://charmi.net/2005/01/09/hilliton-charmi/ “Hillitön Charmi » Hillitön Charmi”

Näin toimii sosiaalidemokratia!

Thursday, February 24th, 2005

Varmasti moni on jo vuonna 2002 [Arvopaperi Online -foorumilla][1] alunperin otsikolla “Oppitunti sosiaalidemokratiaan” esitettyyn esimerkkiin törmännyt. Vaan tässäpä se vielä kerran, lähinnä siksi, että jäisi jonnekin itselleni taltioiduksi. Olkaa hyvät, s’il vous plait!

>Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista. Lasku kaikille yhteensä on 100 euroa. Jos he jakaisivat laskun samassa suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin: Neljä ensimmäistä – köyhimmät – eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1 euron, kuudes maksaisi 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12 euroa, yhdeksäs 18 euroa. Kymmenes – rikkain – maksaisi 59 euroa.
>
>He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. “Koska olette niin hyviä asiakkaita”, hän sanoi, ” saatte 20 euroa alennusta”. Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80 euroa.
>
>Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2 euroa per nuppi? Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33 euroa? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin piirtein aikaisempi maksusuhde.
>
>Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2 euroa, seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes 52 euroa. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät edelleen ilmaiseksi.
>
>Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. “Minä säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä”, aloitti kuudes. “Mutta kymmenes tienasi 7 euroa!”
>
>”Aivan!” jatkoi viides. “Minäkin sain vain 1 euron. Se on epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin minä!”
>
>”On se niin väärin”, jatkoi seitsemäs. ” Miksi öykkäri saa 7 euroa, kun minä sain vain 2 euroa ?”
>
>”Hetkinen!” huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. “Me emme saaneet mitään! Köyhiä riistetään!” Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä kymmenennettä kunnolla turpiin.
>
>Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän söivät ilman “öykkäriä”. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

Toivottavasti opimme tästä taas jotain.

[1]: http://www.arvopaperi.fi/forum/ “Arvopaperi Online – Forum”

Turhan tavallinen tyyppi

Saturday, February 19th, 2005

Odottelen, että pääsisin noutamaan Wanhoja jatkoiltaan. Niin, niitä hassuja pukuja käyttäviä teinejä, jotka eivät vielä tiedä, ettei koulu oikeasti lopu vuoden päästä. Siksipä piti keksiä aktiviteetteja, ettei nukahtaisi. Laskin [blogaajastatukseni][1].

Tulos: __65__.

Melkoisen alhainen. Johtunee siitä, etten ole vasemmistohippi tai omituisin argumentein ydinvoimaa vastustava, marisätkää pössyttelevä muotiviherpiiperö. Liiemmin en omaa kummallisia seksuaalisia taipumuksia. Ja ihan tyytyväinen tähän olotilaan.

[1]: http://www.lariq.net/blogit/khilou/archives/002682.html “Näkymä rannalta: Laske blogaajastatuksesi”

Neljän seinän sisällä

Tuesday, February 15th, 2005

“Klonk, klonk, uuh, klonk, aah, klonk, uuh-aah, klonk, klonk, aaaaaaaaaaaah!”

On se kummallista, ettei tuota ääntä jaksa kuunnella, kun yrittää lukea Commercial Lawn tenttiin. Onkohan sängyn vetäminen 5 senttiä irti seinästä niin kovin vaikea tehtävä tuolle ilmeisen humalaan menevälle naapurilleni?

Kuin pisteenä i:n päälle tuo juopuneiden lemmenleikki päättyi iloisen räiskyvään perheriitaan. Kuten tapahtui jo aiemminkin. Kaunista suomalaisten sosiaalipummien – yhteiskunnan elättien – perhe-elämää.

Ensimmäisen kyselyni uudesta vuokra-asunnosta pistin menemään vartti sitten.

Kuluttajan oikeudet unohdettu tekijänoikeusintoilussa

Monday, February 14th, 2005

[Digitoday.fi][5] [raportoi][1] tänään Norjan uudesta tekijänoikeuslakialoitteesta joka mm. nykytrendien mukaisesti kieltäisi DVD-koodauksen murtamisen. Ei se, etteikö jo tuo ehdotus olisi pöyristyttävä, mutta norjalaiset päättivät pistää paremmaksi:

>Esitys jättää kuitenkin kuluttajalle mahdollisuuden kopioida tiedostoja omaan käyttöön. Kopiointi pitäisi tehdä samaan digitaaliseen mediaan. Käytännössä cd:sta saisi tehdä itselle varmuuskopion vaikka koodeja murtamalla.

Tavalliselle kaduntallaajalle asia näyttää pikaisesti vilkaistuna hyvälle: CD-levyjä saa siis edelleen kopioida omaan käyttöön ja lupa olisi heltiämässä periaatteessa myös CD-standardia rikkovien “kopiosuojien” ohittamiseen omassa käytössä. Vaan eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa…

Huomio kannattaakin kiinnittää nyt kohtaan: “Kopiointi pitäisi tehdä samaan digitaaliseen mediaan.” Kuten Digitodayn toimittajakin toteaa, tämä kieltäisi CD-levyjen muuntamisen MP3-muotoon edes omalle tietokoneelle. Itse suoritan kyseisen toimenpiteen heti ensimmäisenä ostaessani uuden musiikkilevyn, koska kuuntelen kaiken musiikkini tietokoneen kautta.

Myös erilaiset MP3-soittimet, kuten oma [iPodinikin][2], ovat tehneet läpimurtonsa maailman soitinmarkkinoilla. Enää ei tarvitse vaivata päätään hölkkäilyn lomassa iloisesti paikaltaan pomppivilla CD-levyillä saati sitten levynvaihdolla. Paristot ja akutkin kestävät nykyään huomattavasti pidempään. Norjan tuleva tekijänoikeuslaki olisikin kuolinisku tälle täysin laillisesti etenevälle tekniselle kehitykselle. (Kyllä, oma iPodini sisältää ainoastaan laillisesti ostamiani tai vapaassa Internet-jakelussa olevia kappaleita.)

Tekijänoikeudet alkoivat kehittyä 1500- ja 1600-luvuilla suojaamaan kirjailijoiden, säveltäjien ja muiden taitelijoiden oikeuksia omiin teoksiinsa. Ajatuksena oli näiden oikeuksien avulla tukea uuden taiteen luomista ja kehittymistä.

Nyt asia on kuitenkin kääntynyt päälaelleen. Uudet tekijänoikeuslait ja lakien soveltamistavat edistävät nykyisin lähinnä taitelijoiden “etujärjestöjen”, kuten Suomessa [Teoston][3] ja [Gramexin][4], oikeuksia. Nämä “etujärjestöt” ovat vain unohtaneet oman egonsa kohottamisen rinnalla taiteilijoiden etujen ajamisen jo lähes täysin. Kuluttajien oikeudet taas on painettu jo jonkin aikaa sitten täysin unholaan.

En ihan tosissani usko, että Norjan tekijänoikeuslakiehdotus oikeasti menee läpi huhtikuussa. Poliitikkojenkin tietämys tekijänoikeusasioista alkaa vähitellen lisääntyä, mikä näkyy EU:n ohjelmistoideapatenttidirektiiviehdotukseen (Wow, mikä sanahirviö!) iskeneestä vastatuulesta.

[1]: http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=14&news_id=40635 “digitoday / tietoturva / Norjan uusi tekijänoikeuslaki tekemässä mp3-kopioinnista laitonta”
[2]: http://www.apple.fi/ipod/ “Apple – iPod”
[3]: http://www.teosto.fi/ “Teosto”
[4]: http://www.gramex.fi/ “Gramex”
[5]: http://www.digitoday.fi/ “DigiToday.fi”